Olet ehkä huomannut kuluneen vuoden aikana, että käytävillämme on liikkunut hieman tuntemattomat kasvot. Ne kuuluvat Maikolle. Hän on tutustunut Suomen Kuopioon, ja tätä kautta kouluumme. Olemme saaneet nauttia monista etuoikeuksista, sillä Maiko on kertonut meille paljon Japanista. Hän on pitänyt paljon esitelmiä ja opettanut kalligrafiaa, sekä vastannut uteliaiden kysymyksiin. Kun Maikon oli aika lähteä Japaniin, oli moni surullinen. Maiko itsekin vaikutti hieman haikealta. Hän kertoi meille, että hän pitää Suomesta erittäin paljon. Viimeisenä päivänään Suomessa, saimme haastatella häntä. Maiko oli erittäin otettu siitä, että halusimme tehdä näin.
Mikä on mielestäsi hauskin asia, mitä voit tehdä Kuopiossa?
-"Koska en voi valita kaikkea, valitsen luonnon. Se on erittäin kaunis". Maiko vastasi hymyillen.
Mitä haluaisit tuoda Japanista Suomeen?
-Oppilaan ja opettajan välisen luottamuksen.
Jos toisit ystäviäsi Japanista Suomeen, minkä asian näyttäisit heille ensin?
-Suomen kauniit metsät.
Miksi alun perin lähdit Suomeen?
-Häämatkallani tulin Suomeen ja tykästyin suomalaisiin ihmisiin. Päätin tulla tänne uudestaan.
Kun saavuit Suomeen, yllättikö jokin asia?
-Suomen kieli on tietenkin minun korviini kummallinen, mutta suurin yllätys oli suomalaisten hyvä englanninkieli. Melkein kaikki tuntemani suomalaiset osasivat puhua englantia.
Sopeuiduitko nopeasti?
Kyllä, ei mennyt kauaa ennen, kun olin, kuin kotonani. En koskaan tuntenut oloani surulliseksi, enkä yksinäiseksi.
Mitä jäät eniten kaipaamaan Suomesta?
-"Ihmisiä. Saunaa myös ehdottomasti, sekä avantoa. Aion rakentaa avannon Japaniin!" Maiko nauroi hyvän tuulisesti.
Kysyttyämme kysymykset, otimme muutamia kuvia Maikon kanssa. Kiittelimme paljon etuoikeudesta haastatella häntä. Maikon iloinen hymy on tarttuvaa, joten lähdimme hymyissä suin jatkamaan koulupäiväämme.
KIITOS MAIKO KULUNEESTA VUODESTA! :)
Anni, Hanna, Liisa
