INTIALAISTEN VIERAILUSTA TOUKOKUUSSA 2014
Huikea kokemus. voiko sitä oikeastaan muuten kuvailla?
Keskiviikkona 7.5.2014 odottelimme jännittyneinä saapuvien vieraiden tuloa Kuopion rautatieasemalla. Kelloa katsottiin vähintään minuutin välein ja junan lähestyessä nostettiin suuri kangas korkealle ilmaan. Kankaassa luki "Namaste, tervetuloa Kuopioon".
Pian ovista astui ulos 9-henkinen joukko hymyileviä intialaisia opettajansa kanssa.
Tunnelma oli hilpeä, aluksi vain katselimme toisiamme... miten erilaisia olimmekaan?
Pääsimme viettämään iltaa ja tutustumaan toisiimme mökille järven rannalle, eikä kestänyt kauankaan kun uskaltauduimme puhumaan jo toisillemme, ehkäpä jopa hiukan nauramaankin.
Myöhemmin illalla tutustuminen jatkui host-oppilaan kotona, tämän perheen ja intialaisen kesken.
Vieraamme saivat tutustua suomalaiseen koulujärjestelmään kuljettaessamme heitä mukanamme koulussamme. Kävimme heidän kanssaan myös taidenäyttelyssä sekä Puijon tornissa asti. Pojat eivät kuitenkaan olleen niin innostuneita Puijon portaiden kiipeämisestä, jossa meinasi tulla todella kuuma!
Perheen kesken vietimme paljon vapaa-aikaa näyttäen mm. miten keilataan tai hypitään tramboliinilla, jota ainakaan Samman Tayde tai Pratish Gundre eivät aikaisemmin olleet tehneet. Joidenkin nimiä oli meille suomalaisille miltei mahdotonta ääntää, joten pojat saivat suomalaiset lempinimet: Pasi, Aki , Sami, Kusti tai Jaska...
Vierailimme myöskin toistemme luona, jotta pojat saisivat olla mahdollisimman paljon toistensa kanssa ja muutenkin ryhmässä on aina mukavampaa!
Viimeisinä päivinä osattiin jo laskea suomeksi nollasta kymmeneen, viikonpäivät sekä paljon muuta. Mutta kyllä me suomalaiset opimme enemmän kuin paljon intialaisista. he ovat ystävällisiä, kohteliaita, hauskoja, mukavia ja mahtavaa seuraa! Pojat kertoivat meille maansa tavoista ja perinteistä. Parhaiten jäi varmaan kuitenkin meille tytöille mieleen, että Intiassa on halpoja vaatteita :D.
Ja vaikka välillä meinattiinkin vähän kommellella myöhästymällä bussista tai vastavaa, oli se kaikki sen arvoista! Kyllä viimeisenä päivänä kyynel toisensa jälkeen pääsi, kun katsoimme pysäkiltä lähtevän bussin matkaavan pois. Puhelimeen ilmestyi sen jälkeen viestejä, joissa sanottiin: "Please, don't cry because it makes me sad. Smile for because we will see each other again one day".
Jonna Manninen 8e
tiistai 27. toukokuuta 2014
Comenius-yhteistyöstä luokkaretkeksi
Wasserburg am Inn on pieni, idyllinen kaupunki etelä-Baijerin metropolin Münchenin kainalossa.
Paikallinen koulu, Luitpold Gymnasium, on Hatsalan lailla mukana aurinkoa ja aurinkoenergian hyödyntämistä tarkastelevassa Comenius-hankkeessa.
Hyvä yhteistyö Comenius-toiminnan parissa voi synnyttää yhteistyötä myös muulla tavoin. Näin itse asiassa jopa pitäisikin tapahtua. 9I-luokan viikon mittainen vierailu Wasserburgissa oli varmasti kokemus, joka oli paitsi todella hauska, myös erittäin opettavainen.
Majoittuminen isäntäperheissä antaa mahdollisuuden ottaa aidosti vastuuta omasta tekemisestään, hyödyntää opittua kielitaitoa ja tutustua toisen maan kulttuuriin huomattavasti perinteistä turistimatkailua tehokkaammin.
Erilaisiin kansainvälisyyshankkeisiin on siis syytä tarttua. Uudet ystävät ja mielenkiintoiset tilanteet ja tapahtumat ovat jo ovella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)