Sarjakuva

Miksi pidän sarjakuvien piirtämisestä?

-          On perin hankala selittää, mutta yritetään.

Pidän sarjakuvien piirtämisestä, koska sarjakuviin voin purkaa energiaa ja muuten toteuttamattomiksi jääneet ideat. Minulla on ehtymätön ideavarasto ja minusta olisi haaskausta olla käyttämättä ideoitani johonkin. Pidän sarjakuvien piirtämisestä myös siksi, koska kärsivällisyyteni ei riitä yhden yksityiskohtaisen kuvan piirtämiseen, joten pidän enemmän monen yksinkertaisen kuvan piirtämisestä.

             Olen kehittänyt sarjakuvien piirtämiseen oman tyylin ja käytän mielelläni yksinkertaisia hahmoja, jotta tarinan idea tulee paraiten esiin ilman ylimääräistä häsellystä kuvassa. Hahmoina käytän itseäni ja pikkuveljeäni.

             Tarinani ovat yleensä totuudenmukaisia kömmähdyksiä ja omia kokemuksiani. Piirrän mielelläni lyhyitä klippejä, sillä ne ovat kaikkein hauskimpia.

             Parhaat ideat syntyvät yleensä kello 21.00 jälkeen. Piirrän heti idean pulpahdettua päähäni ennen kuin unohdan sen. Rauhoitun vasta sen jälkeen nukkumaan.

             Haaveeni olisi päästä piirtämään johonkin lehteen. Minulla ei ole varsinaisesti mitään idoleita, mutta luen itsekin paljon sarjakuvia.

Elina Kärkkäinen 8E

Teatteriarvostelu:

Remonttijengi- hulvattoman hauskaa katsottavaa

Remonttijengi on tanskalainen tarina, joka pyörii Kuopion kaupungin teatterilla toukokuuhun asti. Kun tarina alkaa, voi kuvitella, että se voisi hyvin käydä toteen. Mutta tarinan jatkuessa, edes pahimmalle vihamiehelleen ei toivoisi moista epäonnea, kuin tarinan päähenkilöllä, Manfredillä on.

   Manfred, viulunsoittaja, haluaa tehdä vaimonsa Alicen kanssa remontin taloonsa. He ovat palkanneet halvalla " ammattilaisia" hoitamaan remontin. Remontti ei tunnu etenevän, kun valmista olisi pitänyt olla jo neljä kuukautta sitten ja " sisäisten putkivuotojen" takia melkein koko talo pitää kaataa. Uudet putket, laitteet ja lasivilla maksavat Manfredille ja Alicella monia miljoonia. Remonttijengi pyytää koko ajan uusiin tavaroihin rahaa, mutta rahat menevätkin muuhun tarkoitukseen ja lyhythermoinen Manfred, joka haluaisi soittaa viulua rauhassa, ei kestä sitä enää. Alicen ja Manredin on otettava kovat keinot kehiin ja yks kaks remonttijengiläisiä alkaa kadota...

   Tarina on hauska ja sitä on mukava katsoa. Hahmot ovat hyvin hauskoja. Vaikka esityksen loppupuolella aiheet ovat hieman surulliset, on vain pakko nauraa, kun haikeatkin aiheet esitetään niin hauskasti. Ei voi oikein muuta kuin kehua. Esityksessä esiintyy myös Alicen ystävä, Carl ja hänen vaimonsa. Carl on rikas ja pöyhkeä. Vaatteet, asusteet ja luonne ovat juuri sopivia ja kuviteltavissa: punainen nahkatakki ja valkoiset nahkahousut. Takki on auki, kädet ovat housujen taskuissa ja koruja on paljon. Vaimo on heiveröinen ja roikkuu koko ajan Carlin perässä. Todella hauskoja persoonia!

   Kannattaa käydä katsomassa Remonttijengi ja miten Alicen ja Manfredin remontille ja itse Remonttijengille käy! Suosittelen näytöstä yli 13- vuotiaille ja vanhemmille. Tähtiä viidestä, näytös saa täydet: ★★★★★. 
Ella Kellokoski 8E

Harrastuksena cosplay

Cosplay, mitä se on?

Cosplay on eräänlaista pukuleikkiä, jossa ihmiset pukeutuvat valitsemikseen hahmoiksi ja omistautuvat tälle ääntä, eleitä ja luonnetta myöten.

Meluiten cossaajat liikkuvat pukujensa kanssa erilaisissa con-tapahtumissa. Coneissa cossaajat osallistuvat pukukilpailuihin, ystävystyvät muiden samanhenkisten kanssa, ostavat lempimanga- ja animesarjojensa oheistuotteita ja ovat useimmiten saman sarjan tai hyvien cossaajien kannattajien kuvattavana. Joskus cossaajia voi näkyä vappu- tai halloweenjuhlissa puvut päällä tai joskus jopa koulussa tai kaupungilla ”piilocossaajina”. Piilocossaajalla voi olla päällään jotain hahmoonsa viittaavaa kuten kummalliset vaatteet tai kissankorvat (näin esimerkkinä ajattelin itse alkaa pitämään kissankorvia ja ehkä jopa häntää koulussa).

Suurin osa cossaajista tekee pukunsa itse. Jotkut sen takia, että heidän mielestään on huijausta pitää ostettua pukua, joidenkin mielestä taasen itsetehdyillä puvuilla on enemmän tunnearvoa ja ne ovat hienompia. Syitä voi olla jos jonkinmoista. Itse ajattelen että; ”Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä”, koska mielestäni cosplayssa kaikista ihaninta on se kiireen, loppuunpalamisen, stressin ja odotuksen tunteet itse pukua tehdessä. Ihanaa on tuntea myös se onnistumisen ja ylpeyden tunne kun saat valmistettua hyvän puvun omilla pikku tassuilla tehden ja saat siitä vielä positiivista palautetta muilta.

Neuvoja, ohjeita ja sudenkuoppia ensikertalaisille:

1. Puku
   - Aloita valitsemalla päättämäsi hahmon asuista se, jonka aiot hankkia keinolla millä hyvänsä. Tämä vaihe kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen tapahtumaa, sillä tämä ei ole nopeaa puuhaa...
   - Suunnittele materiaalit ja paikat, joista aiot tarvittavat tilpehöörit hommata.
   Myös budjettia kannattaa pikkuisen hahmotella. Tähän hommaan kannattaa varata kuitenkin tarpeeksi rahaa, vaikkakin hommaisit suurimman osan pukusi tarpeista kirpparilta.
   - Hanki tarvittavat jutut ja aloita työskentely. Mutta ota iisisti. Kiirehtimällä et saa mitään onnistumaan ja turhaudut enemmän kuin on tarpeellista.
   - Peruukkeihin kannattaa panostaa. Jos et löydä tarpeeksi paksua peruukkia budjettiisi sopivilla hinnoilla, voit ostaa vaikka kaksi vähän huonolaatuisempaa ja yhdistää ne.
   - Jos ompelu tai joku muu näpertely pukuusi liittyen ei oikein ole sinun heiniäsi, mutta tiedät jonkun joka osaa niin mene rohkeasti pyytämään häntä apuun. Sillä hädässä ystävä tunnetaan.

2. Varoituksia ja ohjeita
   - Älä säikähdä, cossatessasi keräät mitä luultavimmin paljon katseita, joista kaikki eivät välttämättä ole ihailevia ja ystävällisiä.
   - Saatat menettää yöunesi, kukkarosi ja tilisi ammottavat tyhjyyttään ja hermosi ovat riekaleina. MUTTA! Ajattele asian valoisaa puolta:
   Tuskastasi ja kärsimyksestäsi tiedät että olet nähnyt paljon vaivaa pukusi eteen ja saat sen pian valmiiksi.
   - Pidä coneissa aina mukana juomista, kamera, varapatterit, puhelin, rahaa ja cosplay-puvun ensiapupakkaus (neula, lankaa, vaihtonappi, sakset ja teippiä tai nopeasti kuivuvaa liimaa). HUOM! Älä pidä kaikkia arvoesineitäsi samassa paikassa!

Yksi cosplayn suuntauksista on lolitaksi pukeutuminen. Lolitoilla on kauniit mekot ja kengät ja hiukset on laitettu sievästi kiinni. Sweet lolitoilla on yleensä päällään vaaleita pastellisävyjä, röyhelöitä, rusetteja ja nauhoja. Gothic lolitoilla mekot ovat tummansävyisiä ja niistä voi löytyä ketjuja, ristejä, solkia ja pääkalloja siinä missä röyhelöitä ja nauhojakin. Lolitat ovat kuin ihmisten keskellä käveleviä sieviä nukkeja.

Cosplay on aivan ihana harrastus! Suosittelen kokeilemaan edes kerran lyhyen elämänne aikana. Tähän hommaan on parasta lähteä ilman ennakkoluuloja ja hauskanpidon toivossa. Lähdetään siis kaikki yhdessä etsimään uusia kavereita ja valloittamaan Suomen ja koko maailman katuja!

Jos sinne hampaankoloon jäi joku kiinnostuksen jyvä ilkeästi kaivelemaan, niin tulkaa ihmeessä juttelemaan! Kaivatte vaan jostain pimeästä kallionkolosta Iri Sotarauta nimisen hullun. Jään innolla odottamaan cosplayn maailmaan käännytettyjä!

Iri-chan

Hienoksi lopuksi olen haastatellut yhtä cossaajaa, joka valitettavasti halusi pysyä anonyyminä.

Miten päädyit cossaajaksi?

-”Kun tutustuin mangaan ja menin ensimmäiseen coniin ja näin siellä cossaajia ja ajattelin: ”Mullekkin tollanen!””

Minkälainen oli ensimmäinen cossisi?

-”I ignore you... surkea, eka kunnollinen cossi Pokémonin Umbreon-kigurumi.”

Ekoista cosseista ei kukaan siis oikein halua puhua. Onko sinulla joitakin muita pukuja joista olet ylpeä?

-”Yami Bakura cossiin olin ihan tyytyväinen. Tein sitä n. puoli vuotta.”

Mitä cosseja sinulla on seuraavaksi tulossa?

-”Link pelistä Skyward Swords.”

Kauanko olet harrastanut cosplayta?

-”N. Puolitoista vuotta.”

Mitä hyviä puolia cosplayssa on?

-”Onnistumisen ilo. On ihanaa nähdä hyviä cosplay-pukuja coneissa.”

Entä huonoja?

-”Stressi, väsymys, kiire, rahan ja oikeanlaisen materiaalin puute, haaverit, epäonnistumisen tunne ja häpeä huonosta cossista. Oli niitä vaikka kuinka paljon mutta en nyt satu muistamaan.”

Hyviä puolia näyttää olevan paljon vähemmän kuin huonoja. Mikä silti pitää sinut cosplayn kourissa?

-”Pieni pakkomielle. Syntyy ajatus, että coniin ei voi saapua ilman cossia, vaikka sinne voi mennä myös siviileissä.”

Onko sinulla jotain neuvoja ensikertalaisille?

-”Ommelkaa pukunne itse tai pyytäkää jotain läheistänne ompelemaan. Hankkikaa oikeanlainen kuva malliksi, ei fanartia.” 

 Minä cossatessani Marikia Lahdessa

 Deidara-cossissani Musiikkikeskuksella

Iri Sotarauta 8E

Tukioppilastoiminta

                                                                                                                                      
Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta toimiva tukioppilastoiminta, rantautui Suomeen jo 40 vuotta sitten. Nykyään tukioppilastoimintaa on Suomessa n.90 % yläkouluissa, myös Hatsalassa.

Tukioppilaat ovat 8-9. luokkalaisia jotka toimivat vapaaehtoisesti koulussamme kouluyhteisön hyväksi. Tukioppilaat auttavat muita oppilaita, yleensä kouluun uusina tulleita seiskaluokkalaisia.

Mitä he tekevät?

Tukioppilaat edistävät hyviä toverisuhteita, kouluviihtyvyyttä, yhteisvastuuta sekä kannustavaa ja turvallista ilmapiiriä koulussa, monin eritavoin.

Kummiluokkatoiminta on yksi osa tukarien toiminnasta. Jokaiselle seiskaluokalle nimetään 2-5 tukaria, jotka toimivat luokan kummeina koko lukuvuoden ajan. Tukarit pitävät omille luokilleen oppitunteja ja järjestävät heille kivoja aktiviteetteja. Tukarit järjestävät myös koulussamme erilaisia teemapäiviä ja tapahtumia.

Tukarien täytyy myös osallistua koulutuksiin ja kokouksiin aktiivisesti. Ne ovat yleensä koulupäivän jälkeen tai sen aikana.

Tukariksi?

Tukioppilaaksi voi päästä kuka tahansa, heiltä ei vaadita täydellisyyttä, täytyy vain olla valmis sitoutumaan tukioppilastoiminnan tavoitteisiin ja olemaan mukana toiminnassa aktiivisesti, niin ettei koulutyö kärsi. Tukioppilaan täytyy olla halukas kuuntelemaan toisia ja olemaan avoin erilaisille ihmisille ja heidän ongelmilleen. Tukioppilaan täytyy voida toimia ryhmässä ja ottaa vastuuta, niin paljon kuin itse kykenee.

Koulussamme on joka kevät tukioppilashaku, johon kaikki halukkaat 7. tai 8. luokkalaiset voivat osallistua. Tukioppilaana sinun täytyy sitoutua tukarien sääntöihin, esim. vaitiolovelvollisuuteen.

Tukioppilaana voi joskus olla haastavaa, mutta se on hauskaa ja antaa monia uusia kokemuksia. Jos aiot hakea tukariksi harkitse kuitenkin tarkkaan. Tukaroinnin voi lopettaa kesken, mutta se ei ole suositeltava vaihtoehto.

Tukioppilaan puheille?

Tukareille voi mennä kertomaan huolistaan milloin vain. Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten voit mennä juttelemaan heille huoletta. Tukarit voivat auttaa myös selvittämään esim. kiusaamiseen liittyviä ongelmia. Heidän kauttaan tieto voidaan viedä opettajille tai vanhemmille, mikäli se on tarpeen

Minkälaista on olla tukari?

Käväisin kysymässä pari kysymystä koulumme tukioppilaana toimivalta Päivi Laineelta.

Miksi rupesit tukioppilaaksi?

- Halusin auttaa tulevia seiskoja ja järjestää koulumme tapahtumia.

Mikä on parasta tukarina olemisessa?

- Seiskojen auttaminen ja tapahtumat, ja niiden järjestäminen.

Mitä ominaisuuksia tukioppilas tarvitsee?

- Tukarin täytyy olla avoin, rehellinen ja luotettava.

Onko tukarina oleminen vaikeaa?

- Ei, jos muistaa käydä koulutuksissa ja kokouksissa.

Suositteletteko tukarointia muille? Miksi?

- Suosittelen. Siitä täytyy ottaa vastuuta, mutta se on hauskaa.

Lisää tietoa tukioppilaista saat Mannerheimin lastensuojeluliiton nettisivuilta tai voit mennä rohkeasti kysymään koulumme omilta tukareilta.

Emmi Pelkonen 8E

Riparikesä!

Oletko menossa kesällä rippikouluun? Jännittääkö jokin? Saanko kavereita, viihdynkö, muistanko ulkoläksyt? Rippikoulu on todennäköisesti yksi kesäsi kohokohdista. Haluat ehkä tietää siitä vähän enemmän. Haastattelimme Puijon seurakunnan nuorisotyönohjaaja Markku Puhakkaa, joka antoi vinkkejä ja ohjeita tuleville rippikoululaisille.

Mikä on rippikoulu?
    -Rippikoulu on seurakunnan järjestämä koulu, jossa opetellaan ja eletään sitä uskoa mihin on kastettu pienenä lapsena. Rippikoulu on tavallaan kastekoulu. Meidät on kastettu seurakunnan jäseneksi, ja rippikoulussa kerrataan ja opiskellaan sitä, mitä se on kun ollaan kristittyjä.

Miksi se käydään?
     -Se on vielä osa nuorisokulttuuria ja useimmat käyvät sen perinteen mukaan. Se on osa nuoren itsenäistymistä ja aikuistumista. Rippikoulussa halutaan myös opettaa asioita kristinuskosta
Mikä leirin perimmäinen tarkoitus on rippikoululaiselle?
     -  Toivon mukaan nuori saa uutta tietoa uskostaan, kivoja kokemuksia, vastauksia kysymyksiin mikä on seurakunta ja mikä on Jumala ja oma suhde siihen. Rippikoulusta saa myös vaikutteita omiin arvoihin ja minäkuvaan.
Mitä täytyy osata/opetella?
     - Meillä Puijon seurakunnassa on kolme ulkoläksyä, jotka opetellaan ennen leirille tuloa. Ne ovat Isä meidän rukous, kymmenen käskyä ja uskontunnustus. Ei ole kuitenkaan suurempia vaatimuksia. Kun osaa olla ja elää ihmisten kanssa, rippikoulussa kyllä pärjää.
 Millaista ohjelmaa siellä on?
     - Päivän runko on yleensä joku tämän tapainen: Aamupäivällä on aamuhartaus, työskentelyä oppitunneilla ja jokin ohjelmatuokio. Tämän jälkeen käydään syömässä. Iltapäivällä on ehkä ulkona oloa ja kiva-hetkiä, joissa isoset ovat laittaneet kivoja pelejä ja leikkejä. Oppitunteja jatkuu pitkin päivää. Illalla on jotain kivaa iltaohjelmaa, saunomista ja muuta mukavaa ohjelmaa isosten kanssa. Leiriläiset valmistelevat myös Jumalanpalveluksia ohjaajan ja isosten kanssa.

Mitä oppitunneilla käsitellään?
     -Oppitunneilla tutustutaan Raamattuun , Jumalaan, Jeesukseen ja muihin kristinuskoon liittyviin asioihin.
 Mikä on mielestäsi ollut hauskinta/parasta leireillä joilla olet ollut?

- Parasta ollut se kun näkee muutoksen nuoressa. Nuori saattaa tulla leirille ja ajatella että eikö tämä koskaan lopu, onpa täällä tyhmää. Usein käy niin että leirin aikana mieli muuttuu ja huomaa ettei tämä olekaan niin typerä leiri kuin alussa kuvittelin. Viimeisenä päivänä on haikeaa että leiri loppuu ja pitää lähteä pois.

”Hauskin juttu mikä itselleni on tapahtunut, sattui kun olin ensimmäisen kerran Penkereellä ohjaajana. Muutama isonen tuli kysymään, että minne ne puut laitetaan siellä kiukaassa. Vastasin että luukusta sisään ja sitten vain sytytetään ne. Isoset  sanoivat etteivät löydä sitä luukkua. Lähdimme katsomaan saunalle. Saunalla kävi ilmi että puut oli yritetty laittaa sähkökiukaaseen. Ala-rantasaunassa on tällainen puukiuas, ja luulin että he tarkoittivat sitä saunaa.”

 Mitä kannattaa muistaa kun tulee rippikoululeirille?

      -Kannattaa olla oma itsensä ja omalta osaltaan rakentaa leirihenkeä. Leirihenki on kuin nuotio, ja kun jokainen siihen puhaltaa siitä tulee mukava ja lämmin valoa antava juttu. Rippikoulu on oma ainutkertainen juttu joten kannattaa tehdä siitä itselle ja muille mukava kokemus.

Mitä konfirmaatiossa tapahtuu?

      -Konfirmaatiossa nuoret siunataan ja heidän puolestaan rukoillaan kummien, leirihenkilökunnan ja vanhempien läsnä ollessa. Nuoret saavat käydä myös ensimmäisen kerran ehtoollisella, kun heidät on konfirmoitu. Konfirmaatio tarkoittaa vahvistamista, eli sen tarkoitus on uskon vahvistaminen.

©Heli Manner ja Amanda Lyyra 8E

Novelli: "Päiväkirja merkintä viikon ajalta..."

Maanantai.

   17.10.2005 klo. 7.35.

               Bussi oli taas tupaten täynnä. Jouduin seisomaan ahtaassa ihmisten jättämässä kolossa. Minua ahdisti. En pitänyt siitä, että ihmiset tulivat liian lähelle. Inhottavinta oli se, että ihmiset tuuppivat toisiaan lähtiessään bussista. Helpointa olisi ollut että ihmiset olisivat hypänneet ulos ja siirtyneet kohta takaisin sisään. Bussi oli vanha ja se kolisi ja kilisi varoittavasti... kunnes ... BANG!!! Bussi pysähtyi äkisti, ja kaikki ihmiset huojahtivat eteen ja sitten taakse. Silloin lensin vahingossa yhden nuoren, komean pojan syliin. Nousin äkkiä pystyyn ja pyytelin naama punaisena anteeksi. Poika näytti yllättyneelle, mutta vastasi nauraen, ettei se haitannut. Jäin seuraavalla pysäkillä pois, vaikka kouluun oli vielä pari pysäkkiä, vettäkin satoi mutta onneksi otin sateenvarjon kotoa mukaani. Ajattelin, ettei päivä enää voisi paremmin alkaa...

7.50

               Lukujärjestyksen mukaan meillä olisi ensimmäiseksi biologiaa. Bilsan luokka sijaitsi koulun erillisrakennuksessa. Se oli uudistettu pari vuotta sitten ja oli mukavan siisti, kun kukaan ei ollut vielä keksinyt spreijata sen seinille. Rakennuksen edessä seisoi Miia ja Leena. He pölisivät taas pojista, sen huomasi heidän eleistään. Menin seisoskelemaan hieman kauemmaksi heistä ja katselin pimeään metsään. "Tiesit sä että meidän luokalle tulee taas joku tyyppi? Kuulin, että se ois joku tosi nero poika eikä yhtään urheilullinen... Siis daa!! Niin kuin taas uusi nörtti tälle luokalle..." Sit ne hihitteli ja tunsin, miten selkääni kohdistui katseet. Hillitsin itseni, en voinut mennä sanomaan heille suoria sanoja... Minulla ei riittänyt siihen rahkeita.

8.00

               Olen aina yksin koulussa, minulla ei ollut yhtäkään kaveria. Istuin luokan perällä ja yritin olla huomaamaton. Kello soi ja kaikki menivät sisälle. Laitoin takin naulaan ja kävelin paikalleni. "Hei Miia istutaan tänään edessä. En halua, että nörttipöpöt tarttuu, varsinkin kun niitä tulee olemaan kaksi... Siis niin sopivat parit!!" Koko porukka nauroi ja käkätti, supisi ja loi halveksuvia katseita. Olisivat vain jättäneet rauhaan!!!  Olin räjähtämispisteessä, mutta olin kestänyt tätä jo pitkään, joten päätin kestää vielä pidempäänkin. Silloin opettaja astui luokkaan ja käski kaikki istumaan. Hänen perästään tuli hiukan tutun näköinen poika. En vain saanut mieleeni, missä hänet olisin nähnyt. Tytöt hihkuivat ja yrittivät olla olevinaan... "Iiih!! Se on niin komea<3" Kuului oikealta ja vasemmalta puoleltani kuului " Huah!!<3 Niin lihaksikas ja söpö!! <33." Pojatkin supisivat keskenään kateellisen näköisinä. Opettaja käski luokan olla hiljaa. Sitten hän sanoi pojalle, että tämä voi esitellä itsensä. Poika kiitti opettajaa ja sanoi nimekseen Matias.

10.30

               Biologian tunnit olivat vihdoin ohi ja sadekin loppui. Olimme käyneet syömässä tai siis minä, Matias ja muutamat muut. Toiset olivat olevinaan niin kovia,  etteivät käyneet syömässä. Nyt oli kuitenkin matikkaa ja opettaja piti perinteisesti pistarit opitusta aiheesta. Kaikki luokan tytöt ja pojat mukisivat vastaan paitsi minä ja Matias. "Jes sain taas 10." Muut tytöt huutelivat taas minulle, mutta menin vain rauhassa paikalleni ja aloin jatkaa laskujen laskemista. Kunnes havahduin outoon tunteeseen. Joku tuijotti minua. Tai siis ainahan minua tuijotettiin, mutta tämä tuntui erilaiselta. Se katse ei ollut syyttävä, kateellinen tai ivallinen vaan lempeä kuin tuulen kuiskaus, kun käännyin katsomaan, kuka minua katsoi sillä tavalla. En nähnyt kenenkään edes vilkaisevan minuun. Siispä jatkoin laskemista. Koko tuon tunnin ajan minulle tuli sama outo tunne, mutta kun katsoin, kuka se oli, en nähnytkään ketään.

11.15

                      "Olinko vain kuvitellut? Niin sen täytyi olla, jos en kerran nähnyt ketään." Siispä rauhoituin ja jatkoin matkaani kuvisluokkaan. Sama jatkui niilläkin tunneilla. Sitten kesken toisen kuvistunnin nousin ja pyysin opettajalta lupaa mennä terveyden hoitajan luo, koska minulla oli muka huono olo. Sellaisen jutun pystyin helposti näyttelemään ja koska olin niin tähtioppilas, opettajat uskoivat melkein kaiken mitä sanoin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun valehtelin opettajalle ja toistin mielessäni,  että tämä olisi viimeinen kerta, kun tein niin, mutta nyt oli pakko. Minun oli aivan pakko päästä pois sieltä. Matias tarjoutui saattamaan minut, mutta toiset tytöt ottivat tämän käsistä kiinni ja roikkuivat hänessä anellen häntä piirtämään kuvia heidän pöydässään. Matias pakottautui istumaan vasten tahtoaan, ettei loukkaisi tyttöjen mieliä. Hänen naamansa näytti anteeksi pyytävältä, kun katsoin viimeiseksi häneen. Nyt olin ihme ja kumma hiukan kiitollinen tytöille. En olisi halunnut Matiasta tai ketään muutakaan viemään minua terkkarille. Osasin sinne itsekin. Terveydenhoitajan oven edessä väänsin naamalleni kivusta tuskallisen ilmeen ja astuin sisään valittaen vatsakipua.

12.43

                      Terveydenhoitaja näytti yllättyneeltä, en yleensä käynyt siellä kuin vain terveystarkastuksissa ja rokotuksissa. En ikinä tullut kipeäksi kouluviikolla, jos sairastin, niin sairastin lomilla. Toisaalta se oli hyvä juttu, koska silloin en jäänyt jälkeen, mutta olisi tietenkin ollut paljon hauskempaa viettää lomaa perheen kanssa, kuin maata sängyssä kipeänä. Sitten huomasin vaatteet tuolilla ja katsahdin nopeasti ympärilleni ja huomasin puolialastoman pojan. Se oli meidän luokan Kalle!!! Olin unohtanut kokonaan, että tänään oli terveystarkastukset. Kuin myös terkkari oli unohtanut lukita oven. Naamani helahti hetkessä punaiseksi kuin paloauto ja poistuin huoneesta ripeästi pyydellen herkeämättä anteeksi, katse tiukasti kiinni lattiassa ja läimäytin oven perässäni kiinni. Sitten lyyhistyin vieressäni olevan ilmoitustaulun alle. Painoin pääni käsiini ja mietin kuumeisesti, miten tässä nyt näin kävi? Ajatukseni huusivat päässäni niin kovasti, etten voinut keskittyä ja karjaisin itselleni: "Nyt hiljaa !!!!!!" Käytävällä ei ollut ketään, mutta kuulin kuinka ovet raottuivat varovasti katsomaan, mitä oikein tapahtui. Lähdin juoksemaan ovea kohti. En halunnut näyttää naamaani enää näillä kulmilla. Olin pilannut viimeisenkin mahdollisuuteni siitä, ettei koko koulu pitäisi minua ihan idioottina. Juostessani kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja tipahtelivat taakseni. Painoin silmäni kiinni ja jatkoin juoksemista. En kestänyt nähdä hölmistyneitä ja uteliaita kasvoja kuikkimassa oven suusta. Silloin yhtäkkiä törmäsin johonkin. Se oli Matias, joka ähkäisi minun törmätessäni häneen. Olin lähtemässä taas juoksemaan nopeasti karkuun. Huikkasin anteeksi ja olin jo ottanut ohitusaskeleen sivulle päin, kun hän otti kädestäni kiinni ja vetäisi minut rintaansa vasten. "Mikä on hätänä? Miksi säntäät tuolla tavalla pitkin käytävää?", Matias kysyi naurahtaen. Yritin turhaan vetää itseäni pois hänen syleilystään, mutta Matiaksen ote piti. "En päästä sinua menemään ennen kuin kerrot mitä on tapahtunut,"Matias kuiskasi. "Onko joku satuttanut sinua?", hän kysyi omistavasti. Pudistin päätäni ja jatkoin itkemistä hänen rintaansa vasten." Mitä se sinulle kuuluu?!?!?" Huusin hänelle ja pyristelin irti hänen tiukasta otteestaan. Silloin hän vain tiukensi otettaan minusta ja kuiskasi korvaani: "Koska pidän sinusta... Pidän todella paljon." Naamani lehahti vielä punaisemmaksi kuin juuri kiillotettu paloauto. Tytöt huutelivat ilkeästi ovilta ja kiljuivat kauhusta, että Matias piti minusta eikä heistä. Pojatkin naureskelivat. Olin taas nolannut itseni tällä kertaa vielä pahemmin. Silloin Kallekin tuli terveydenhoitajan ovesta ulos ja tokaisi minulle: "Opettele koputtamaan!" Matias tiuskaisi muille, että pitäisivät turpansa kiinni ja kysyi, haluaisinko mennä kotiin. Nyökkäsin lähes huomaamattomasti ja pidin yhä tiukemmin kiinni Matiaksen paidan helmasta. "Mitä minä oikein teen???", ajattelin, kunnes hän huikkasi opettajalle, että saattaa minut kotiin ja sitten hän alkoi ohjata minua kohti ulko-ovea siepaten samalla takkimme naulakosta.

13.06

                      Matkalla minun luokseni kumpikaan ei puhunut mitään. Ei bussissa eikä kävellessä. Kuljin vain hiljaa eteenpäin Matiaksen kainalossa, miettien samalla, mistä voisin keskustella tämän kanssa. Kotiovellani kysyin, haluaisiko Matias tulla sisälle." Minun pitää mennä takaisin kouluun... Voitko jo paremmin?" "Joo... ok... Antaisitko sitten koulun jälkeen minulle läksyt?" "Totta kai soitan sinulle koulun jälkeen." , Matias sanoi lempeästi hymyillen." Haluaisitko numeroni?" kysyin, koska oletin ettei hänellä vielä ollut sitä. "Ai joo senhän minä voisin ottaa...", Matias nauroi. Hänen naurunsa sulatti hetkeksi päivän tapahtumat mielestäni ja nauroin hetken Matiaksen kanssa. Sitten kirjoitin numeroni Matiaksen matikanvihkon sivulle. "Kiitos", Matias sanoi, samalla kun heilautti kättä ja lähti takaisin kouluun. Katsoin hetken hänen peräänsä ja silloin mieleeni tuli hänen sanansa koulun käytävällä. "Koska minä pidän sinusta... Pidän todella paljon." toistelin mielessäni. ”Oliko hän tosissaan sanoakseen sen?" Pohdin mielessäni kuumeisesti. "Miksi hän oli puolustanut minua?" Tämä oli sietämätöntä!!! Pilailiko hän kustannuksellani?!?!?!?!? Huomenna kysyisin Matiakselta, oliko se totta, että hän piti minusta? Aivan varmasti kysyisin. Sitten menin huoneeseeni lepäämään.

16.30

                      Isä tuli kotiin ruokakasseja kantaen. Heräsin unestani ulko-oven kolinaan. Hui! Olinpa nukkunut pitkään, tarkoitukseni oli ottaa vain puolen tunnin päiväunet. Tarkistin kännykkäni se vilkutti viittä vastaamatonta puhelua ja kahta viestiä. Katsoin ensin, ketkä olivat soittaneet. Kolme puhelua isältäni ja pari puhelua tuntemattomasta numerosta. Uskon, että tuntematon soittaja oli Matias, joka oli soittanut antaakseen läksyt. Sitten katsoin viestit: " Sara, tarvitseeko kotiin tuoda mitään kaupasta? Isä." Seuraava viesti oli Matiakselta. "Moi, voisit vastata. Äikästä tuli sivulta 67 tehtävät 2,4,5 ja englannista s.115 th.6 ja 7 plussana th.9. ja muut varmaan jo tiedätkin. Voitko jo paremmin? Entä tuutko huomenna kouluun? Matias. P.S. Älä välitä, mitä ne muut sanoo ja ilkkuu. Mä lupaan suojella sinua. "Mietin, miksi hän oli näin kiltti minulle? Mutta mitäpä sillä oli väliä. Seuraavaksi minun pitäisi tehdä kotitehtävät huomiseksi. Avasin reppuni vetoketjun ottaakseni englannin kirjat esiin. "Apua mitä minä nyt teen, minulla oli vain matikan-, äikän- ja biologian kirjat mukana!!! Voisinko soittaa Matiakselle?!?!?" 


 JATKUU SEURAAVALLA VIIKOLLA...

 Veera   Pelkonen  8e

9e Sarjakuvat

Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suuremmassa koossa!

Aino Lehtomäen sarjakuva

 Elina Mäntyniemen sarjakuva

                                                                 Elisa Laitisen sarjakuva

                                                                Emmi Hanskin sarjakuva

                                                                 Emmi Rossin sarjakuva

                                                               Fanni Rämön sarjakuva

                                                            Jenni Huuskosen sarjakuva

                                                              Jenni Pelkosen sarjakuva

                                                        Karoliina Maukosen sarjakuva

                                                             Krista Pakarisen sarjakuva

                                                             Mira Väätäisen sarjakuva

                                                              Nea Paloperän sarjakuva

                                                            Noora Heiskasen sarjakuva

                                                              Pinja Laasosen sarjakuva

                                                                Saila Leskisen sarjakuva

                                                            Venla Kurosen sarjakuva

                                                           Vilja Kärkkäisen sarjakuva

                                                             Heidi Ahopellon sarjakuva

 

                                                             Sara Parviaisen sarjakuva