Meistä

Yhdistä tahto ja oppimisen halu keskenään, niin saat taidon. Ihan totta. Osaat tehdä jotain omalla tavallasi, toivottavasi eritavalla kuin muut. Sinun pitää vain haluta sitä. Kyselin Hatsalan koulun oppilailta erinäisiä kysymyksiä, joihin toivoin saavani erilaisia vastauksia. Niitähän tuli, ehkä vähän erilaisen erilaisia kuin odotin. Missä koet olevasi hyvä? Kysymyksenä sitä pahinta laatua. Itsensä kehuminen on hankalaa, eikä sitä omaa hyvyyttään asiassa kuin asiassa tarvitsekaan olla jatkuvasti ilmoittamassa. Tuossakin kysymyksessä on sana koet, joka siis ei tarkoita samaa kuin olet. Tärkeintä onkin se, että tekee kaiken jonka itse kokee tekemisen arvoiseksi, ja että tekee sen tasan tarkkaan niinkuin itse parhaaksi näkee. Niille asioille, joissa on pakko toimia toisten pään mukaan, on varattu oma aikansa. Me hatsalalaiset olemme hyviä kaikessa mitä vaaditaan selviytymiseen; kävelemisessä, nukkumisessa. Syömisessä. ”Osaan käydä WC:ssä.” Kyllä vain. Perusteluina oli noiden kaikkien helppous. Aidan matalin kohta on helppo ylittää. ”...olen tehnyt niitä lapsesta saakka.” Sitten löytyi niitä osaajia. Ei sillä, etteikö vessassa asioiminen olisi hyödyllistä. Keskuudessamme liikkuu tanssijoita, hiihtäjiä, uimareita, suunnittelijoita, ratsastajia ja ainakin yksi kalastaja. Lisäksi on kuuntelijoita, hyviä kavereita ja höpöttäjiä siinä missä kuuliaita koulunpenkinkuluttajiakin. Moni saa hyviä numeroita kokeista. Löytyy matemaatikkoa, kemistiä, muusikkoa, maalaria, kokkia ja kielitaituria. Kyllä pitäisi opettajien olla ylpeitä, kun pääsevät opettamaan näin lahjakkaita yhteiskunnan jäseniä. Mitä haluaisit kokeilla? Yksi sana. Huimapäisyys. Benji-hypyt ja riippuliidot siinä missä surffaaminen ja laskuvarjohypytkin ovat monien listalla, kun katsotaan tulevaisuuden sunnitelmia. Joku haluaisi olla tosi hyvä kolussa. Toinen parantaa jo osaamiaan taitoja, kuten piirtämistä tai laulamista. Lentokoneen lentäminen olisi jonkun ykkösjuttu. Tähtäämme siis korkealle – kirjaimellisesti. Unelma? ”Matkata maailman ympäri.” ”Muuttaa isoon kaupunkiin.” ”Elää pitkään.” ”Pelata salibandya.” Haave kuin haave, se varmasti toteutuu. Joku toivoi voittavansa lotossa. Aina voi toivoa, kyllä se vielä kohdalle sattuu. Moni ei tiennyt omaa unelmaansa. Tai sitten he tietävät, mutteivät kerro. ”Sehän olis ihan tosi noloo jos joku sais tietää, et mä haluisin...” Kunhan kerrotte edes itsellenne mitä haluatte elämältä. Se on se yksi kysymys, joka kulkee kanssamme sinne viidenkympin hujakoille asti. ”Mitäs sinä teet kun kasvat isoksi?” Ja tätä kysytään oikeasti ihan aikuisiltakin. Ei kaikilta, vain niiltä jotka muiden isojen mielestä vaikuttavat vielä pieniltä. Kysymys on niin vanha, että vastaukset pystytään arvaamaan. 5-vuotiaat ovat prinsessoja ja astronautteja. 10-vuotiaat joko poliiseja tai näyttelijöitä. Sitten tulee se teini-ikä, jolloin vastaus a.) vaihtelee päivittäin, tai b.) kuuluu en tiedä/ihan sama-osioon. Kaksikymppisestä eteenpäin kysymystulva vähenee sitä mukaa kun kyselijöiden into laantuu. Se laantuu, koska vastaukset muuttuvat realistisemmiksi. Ei enää lehmipoikia sun muita. Nyt tulevat puutarhurit ja eläinlääkärit, sirkustaiteilijat ja tivolilaitteiden pyörittäjät. Tosielämän sankarit. Tietenkin joku vetäisee hatusta myös sen jääkiekkoilija- ja missikortin. Olin kerran ylioppilasjuhlissa, kun eräs rouva tuli keskustelemaan päivänsankarin kanssa. Keskustelu meni suunnilleen näin. ”Mitäs sinä ajattelit tehdä isona?” ”No, mä oon just kouluttautunu myyjäks.” ”Ihan niin, kultaseni, mutta mitäs teet kun kasvat isoksi?” ”Mä oon myyjä.” Joten te, jotka tuota kysymystä ilmoille viljelette, uskokaa kun se lapsi sanoo haluavansa olla käärmeidenkesyttäjä. Hän on ihminen, maapallon jukuripäisin olento. ”Mut eiks se aasi oo?” Ei, se olet sinä, kun vielä jaksat uskoa sen olevan aasi. Sitten se haastava osuus. Mikä on 'runoilijan sydän'? ”No runoilijan sydän, hei daa.” ”Se on punainen.” Erään mielestä se on herkkä ja pohtiva. Se ilmaisee runoilijoiden ajatusten kulkua, tapaa jolla he näkevät maailman. Samaa mieltä. Paitsi että runoilijoilla ei ole runoilijan sydämeen minkäänlaista etuoikeutta. Tämä sydän ilmaisee meidän tapaamme nähdä maailmaa. Se on sydän joka sykkii aina kun se saa syyn sille. Toiselta nimeltään inspiraatio. ”Runoilijan sydän on kirjan nimi, jossa runoilija rakastuu.” Miksipäs ei. Mikä on sielu? Pitkän aikaa se oli se juttu, joka valitsee ylä- tai alakerran. Sitten yhdessä paperissa oli mitä loistavin vastaus. ”Sielu on olemassa, jotta meillä olisi aina jotain mistä pitää huolta.” Luin kerran Anna-lehden kolumnia, ja siellä oli kirjoitettu sielusta. Tästä on jo aikaa, mutta muistan sen silti. Kirjoittaja kertoi, että oli ollut hakemassa lastaan päiväkodista. Kotimatkalla lapsi kysyi äidiltään, että onko sielu elintarvike. Hassultahan se kuulostaa, mutta tavallaan aika nerokasta. Uusi määritelmä sanalle elintarvike. Elämisentarvike. Välttämätön selviytymiselle. ”Sielu on jos on ollakseen.” Niin, puhumme kyllä sieluttomista ihmisistä, mutta uskoisin että kaikilla sellainen on. Olkoot vaikka kuvitteellinen. ”Sielu on se, jonka Harry Potter vetää taikasauvalla ulos päästään.” Viimeisenä kyselin, että kuinka me näemme itsemme, ja miten muut näkevät meidät. Oli blondia, peikkoa, normaalia, rohkeaa, mielikuvituksellista ja niin edelleen. Laidasta laitaan. Joku oli peruna. Niitä olankohauttelijoitakin on. Niitä, jotka eivät omasta mielestään ole oikein mitään muuta kuin jotain. Jotain on parempi kuin ei mitään. Jotain on hyvä alku. Koulustamme löytyy 7.-, 8.- ja 9.-luokkalaisia. Sekä tietysti opettajia ja muuta henkilökuntaa. Sieltä löytyy minä ja sinä. On hän ja he. Te. Me.

8E Rypysuolla betonimuuria maalaamassa 22-23.5.

Viime keväänä Hatsalan klassillisen koulun silloinen 7e luokka ryhtyi suunnittelemaan Rypysuontiellä sijaitsevaan asukastuvan parkkipaikan betoniseinän kuviointia. Liisa Ketter pyysi meidät mukaan maalaamaan. Kuvataiteen tunneilla oppilaat suunittelivat ryhmissä ahkerasti erinlaisia maalauksia harmaaseen betoniseinään. Ohjeena maalauksen aiheeseen oli, että betoniseinän takana on kerrostaloja ja metsää. Hyviä ehdotuksia tulikin maalauksen aiheeksi. Aiheista tehtiin pienoismalleja, jotka kaikki lähetettiin asukastuvalle. Lopuksi asukastuvalla äänestettiin maalaus, jossa oli vinoja kerrostaloja lämpimissä väreissä.
   Tänä keväänä Salme Varpiola, PinnoitusPekasta, hankki meille maalit ja tarvikkeet. Tarvikkeisiin kuului erikokoisia pensseleitä, suojapahveja ja teloja. Maalit sponssoriu Tikkurila. Maalien värejä oli mm. vaalean vihreä, vaalean punainen, pinkki ja sininen.
   22.5. tiistai aamuna me sitten menimme maalaamaan. Maalaus aloitettiin merkitsemällä liidulla kerrostalojen äärirajat ja levittämällä maahan seinän viereen suojapahveja, ettei asfaltille roiskuisi maalia. Seuraavaksi maalattiin taustaa vihreällä. Samaan aikaan osa porukasta piirsi ikkunoiden rajoja kerrostaloihin pahvista tehtyjen sabluunoiden avulla. Iltapäivällä päästiin aloittamaan talojen ja ikkunoiden maalaus.
   Seuraavana päivänä talot maalattiin loppuun ja tehtiin vielä viimeistelyt pieniin kohtiin. Asukastuvan väki kehui, että kun he olivat niin pitkään katsoneet harmaata betoniseinää, oli kiva saada väriä siihen. Oli se kyllä kiva itsekin sitten lopuksi katsoa oman luokan saavutusta. Ja voit itsekin käydä katsomassa sitä, osoite on Rypysuontie 68.

Ella Kellokoski 8e

Skeittaus vs lumilautailu

Skeittaus:

+rentoa

hauskaa

tutustuu uusiin ihmisiin

-ei voi skeitata talvella kun hallissa.

Lumilautailu:

+haastavaa

kivaa

-ei voi lautailla kesällä.

16  7f. luokkalaisista valitsi mielummin skeittauksen.

10  7f luokkalaisista valitsi lumilautailun koska siinä on siistejä temppuja.

Tekijät:

Lari, Juuso, Kalle 7F

LASKETTELULAJIT

Laskettelua harrastetaan pääasiassa talvella. Laskettelulajeja on erilaisia. Pujottelussa väistellään ”aurausviittoja”. Syöksylaskussa lasketaan mahdollisimman kovaa. Telemark suksien siteet mahdollistaa vapaan kantapään nousun. Offarissa lasketaan rinteiden ulkopuolella. Freestylessä tehdään erilaisia temppuja erilaisista hyppyreistä ja raileista. Freestylessä käytetään pääasiassa twin-tip suksia.

Suomessa pystyy laskettelemaan Kasurilassa, Rukalla, Levillä, Ylläksellä, Pallaksella, Himoksella ja monessa muussa paikassa.

                                                                                     Valtteri, Waltteri ja Sami 7F

Katutaidetta vai ilkivaltaa?

Graffiteista annetaan usein väärä kuva kansalle laittamalla uutisiin kaikkein kehnolaatuisimpia teoksia. Usein katutaide tulkitaan ilkivallaksi. Silti julkisia paikkojakin pilataan töhryillä, kuten nimimerkeillä joita kutsutaan alan slangissa tageiksi.

Maalauspaikkoja:

Kuopiossa on laillinen graffitiseinä, joka on Niiralan muurin radanpuoleinen osio, jo vuodesta 1996.

Myös Savilahden skeittipuistoon voi maalata, kunhan jälki on kaunista.

Switchstance:

Keskustassa Torin kulman bussipysäkkien vieressä sijaitsee Switchstance, josta voi ostaa graffititarvikkeita.

Muut graffitityypit:

Urbaaniin katutaiteeseen kuuluvat jo aiemmin mainitut tagit sekä stickerit eli tarrat ja sapluunat.

Tagit saivat alkunsa, kun eräs lähetti rupesi kirjoittamaan TAKI 183 ympäri kaupunkia. 

Frendit VS Simpsonit

Frendit on näytelty komediasarja, joka kertoo New Yorkissa asuvista ystävyksistä. Hahmoja ovat Monica, Rachel, Phoebe, Joey, Chandrel ja Ross, jotka yrittävät selvitä mielenkiintoisesta elämästään vierekkäisissä kimppakämpissä. Frendit on kaikille sallittu, mutta se sopii parhaiten nuorille ja aikuisille, jotka ymmärtävät huumorin päälle, sillä ohjelmassa hahmoille tapahtuu paljon kommelluksia tavallisissa arkielämän tilanteissa.

Simpsonit on myös komediasarja, mutta toisinkuin Frendit se on piirretty. Hahmoina toimivat Marge, Homer, Bart, Lisa ja Maggie Simpson, jotka asuvat Springfieldissä pinkissä omakotitalossa. Simpsonien ikäraja on seitsemän vuotta lievän väkivallan takia. Silti se käy hyvin sekä nuorille että lapsille, koska se on hauska, monenkirjava piirretty. Siinä tapahtuu paljon täysin mielikuvituksellisia asioita, esimerkiksi ufohyökkäyksiä ja zombitaisteluita.

Frendeissä ja Simpsoneissa on monia yhteisiä piirteitä.  näkyvimpiä taitavat olla ne, että molemmat ohjelmat tapahtuvat nykyajassa. Molemmat ovat komedioita ja ne näkyvät samalta kanavalta: Subilta. Yksi suuri yhteys on myös, että ohjelmien alussa kummatkin joukkiot istuvat sohvalla :D

Tehnyt: Noora, Roosa, Janniina ja Meri 7f

Elokuva-arvostelu: Twilight-Aamunkoi osa 1

Ohjaaja: Bill Condon

Ilmestymisvuosi: 2011

Ikäsuositus: 12

Näyttelijät pääosissa: Robert Pattinson (Edward Cullen), Kristen Stewart (Isabella Swan) ja Taylor Lautner (Jacob Black)

Aikaisemmat osat: Houkutus, Uusikuu ja Epäilys, tulossa Aamunkoi osa 2

Perustuu Stephenie Meyerin kirjaan Aamunkoi

Bella ja Edward menevät naimisiin ja Edwardin sisko Alice suunnittelee sellaiset häät, joita ei ole ennen Forksissa nähty.

Aluksi häämatka sujuu täydellisesti paikassa, jonka Edward on pitänyt yllätyksenä Bellalle. Mutta häämatkan puolivälissä tulee ongelma, jonka takia he joutuvat keskeyttämään matkan ja kiitämään kotiin. Tämän takia Bellan eloonjääminen on epävarmaa. Myös ihmissusien ja vampyyrien välit ovat koetuksella.

Miten Jacobista tulee perheen jäsen? Entä kuka on Renesmee? Ja kuinka käy Bellalle? Tämän ja paljon muuta saat selville kun katsot elokuvan.

	Tähdet:4/5

 

 

Kommentit:

Elokuva oli hyvä, mutta alku oli hieman tylsä. Elokuvassa oli paljon erilaisia tapahtumia ja tarpeeksi jännittäviä tilanteita. Näyttelijät hoitivat roolinsa hyvin ja kohtaukset olivat aidot, mutta jotkut kohdat olivat epäaidon näköisiä.