”Tässähän sitä kitkutellaan”
Vuonna 1936 tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Ahvenanmaalainen piika, Sally Salminen, voitti New Yorkissa ruotsalaisen kustantamon kirjoituskilpailun Katriina-romaanillaan. Teoksen alkuperäiskieli on ruotsi mutta se on sittemmin käännetty monelle kielelle, suomeksikin. En olisi koskaan tullut lukeneeksi yhtään Sally Salmisen kirjaa, jos Katriina-musikaali ei olisi tullut Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistoon. Onneksi sentään tulin tutustuneeksi kirjailijan merellisiin romaaneihin, ne olivat ainutlaatuisia lukukokemuksia.
Ei ole vaikea arvata, mistä Katriina-romaanin nimi tulee, onhan päähenkilö nimeltään Katriina, ja kirja on tavallaan hänen elämänkertansa. Kirja kertoo tavallisten torpparien elämästä kapteenien ja talollisten käskytettävinä, tai oikeastaan orjina. Se on kertomus ihmisten välisestä epätasa-arvosta ja siitä, millaista elämä meren armoilla voi olla. Nuori Katriina lähtee merimiehen perässä kotoaan Pohjanmaalta Ahvenanmaalle ja joutuu siellä kohtaamaan karun todellisuuden. Tapahtumat ovat osittain totuuspohjaisia ja perustuvat kirjailijan Ahvenanmaan saaristossa viettämään lapsuuteen.
Sally Salmisen kirjojen tapahtumapaikat ovat usein merellisiä, niinpä esikoisteos Katriinakin sijoittuu Ahvenanmaan saaristoon. Suurin osa tapahtumista sijoittuu Torsön tähden muotoiselle saarelle, jolta löytyy sekä rikkaiden merikapteenien hulppeita huviloita että köyhien torpparien vinoja mökkejä kalliolla. Katriinan kotimökki on hajoamispisteessä oleva, matala, vääränurkkainen hökkeli, jossa ei ole kuin yksi huone, ja ulkokäymäläkin on hajoamispisteessä. Kirja kattaa noin 40 vuoden ajanjakson Katriinan elämässä ja sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Loppuvaiheessa puhutaan jo Suomen itsenäistymisestä ja päivitellään, kuinka tässä nyt näin kävi.
Kirjan päähenkilö on siis nimeltään Katriina. Hän on pohjanmaalaisen talonpojan vanhin tytär, josta kaikki kotikylän pojat haaveilevat. Katriina on elämänmyönteinen ja sisukas, vahva ja positiivinen. Kirjan alussa Katriina on noin 20-vuotias, ja kirja päättyy hänen kuolemaansa yksin, kaukana kotiseudulta. Katriina on poikkeuksellisen rohkea saarelaisten joukossa. Hän uskaltaa jopa sanoa vastaan saaren kuninkaalle, kapteeni Nordkvistille, jota kaikki kunnioittavat pelkoon asti. Jopa pahamaineisen suurtalollisen, kapteeni Svenssonin, täytyy myöntää, että Katriina on ”uppoamaton”. Vaikka köyhyys on ankara koulu Katriinalle ja hänen perheelleen, hän raataa monen ihmisen edestä, että se näkyisi ulospäin mahdollisimman vähän ja etenkin lapsilla olisi hyvät oltavat. Katriinalla on saarella vähän ystäviä, varsinkin aluksi häntä suorastaan hyljeksitään, koska puoliso Johan on kyläläisten silmissä mitäänsanomaton mies. Vaikka elämä Ahvenanmaalla on aluksi Katriinalle suuri järkytys, hän kasvaa aikanaan rakastamaan uutta kotisaartaan ja sen ihmisiä kaikkine erikoisuuksineen ja lausahduksineen. ”Tässähän sitä kitkutellaan”, sanoi roslagilainen karille jouduttuaan.
Henkilöiden kirjo on kirjassa laaja: on talonpoikia ja torppareita, merimiehiä ja tallirenkejä. Kirjassa kuvataan eniten Katriinan perhettä sekä naapureita ja niitä kapteeneita, joille hän työskentelee. Katriinan puoliso Johan on yksi kirjan kiinnostavimpia henkilöitä. Hän on kasvanut yksin ilman isää ja äitiä ja joutuu usein kyläläisten pilkan kohteeksi. Ulospäin hän on varsinkin nuorena huoleton hulivili, mutta usein on vaikea arvata Johanin todellista ajatuksenjuoksua. Vanhempana Johan kenties toivoo, että olisi elänyt elämänsä vastuullisemmin, mutta huolettomuus on ehkä juuri se ominaispiirre, joka tekee Johanista niin sympaattisen. Hän on varsin arka, liekö vaikealla lapsuudella tässä kohtaa sormensa pelissä.
Täysin erilaisessa asemassa kuin Johan on saaren kuningas Kapteeni Nordkvist. Häntä kaikki kunnioittavat, tai ainakin esittävät kunnioittavansa. Nordkvist on rikkaista kapteeneista kenties pohjimmiltaan sydämellisin, mutta hän on hyvin itsepäinen ja saakin tahtonsa aina läpi. Ainoa ihminen, joka kirjassa pystyy asettumaan häntä vastaan, on Katriina. Elämänsä lopulla kapteeni alkaa jopa kunnioittaa Katriinaa ja myös myöntää sen. Kylässä spekuloidaankin usein, onko Katriinan ja kapteenin välillä jotain enemmän kuin työntekijän ja työnantajan välillä yleensä.
Vielä yksi mielenkiintoinen, mutta täysin erilainen, henkilö on Katriinan lähin naapuri Beda Andersson. Hän on työntäyteisen elämän ja ainaisen puutteen edessä joutunut nöyrtymään mutta pitää silti pintansa eikä koskaan anna periksi. Hän on myös Katriinan lähin ystävä eroavaisuuksista huolimatta. Naiset auttavat toisiaan aina kaikissa tilanteissa, ilossa ja surussa.
Kirja on osittain Katriinan elämänkerta, mutta se ei kuitenkaan keskity pelkästään hänen elämäänsä vaan myös muiden kyläläisten elämään. Kirjassa on vähän yllättäviä juonenkäänteitä mutta sitäkin enemmän aivan tavallisen arjen kuvausta. Katriina kasvattaa köyhissä oloissa neljä lasta, joista tosin vain yksi elää aikuiseksi, eikä aviomiehen kasvattaminenkaan ole aivan vähäpätöinen tehtävä, saaren kapteeneista puhumattakaan. Arjen myötä- ja vastoinkäymiset sekä lasten kasvatus ja heidän tempauksensa ovat kirjassa suurimmassa roolissa.
Kaikissa Sally Salmisen romaaneissa, jotka olen lukenut, on ollut vahva sanoma, mutta Katriinassa se on erityisen voimakas. Kirjailijalta on ollut aikanaan rohkea veto kirjoittaa kirja, joka puolustaa niin voimakkaasti köyhien, erityisesti naisten, asemaa. Kirjassa liputetaan tasa-arvon puolesta ja tuodaan esille, miten paljon epätasa-arvoa on. Tasa-arvon ei pitäisi riippua varallisuudesta, sukupuolesta eikä perhetaustasta. Tässä suhteessa se on romaanina edelleen hyvin ajankohtainen. Se herättää ajatuksia siitä, miksi ihmisten on niin vaikea hyväksyä erilaisuutta.
Toisena teemana kirjassa kulkevat rakkaus ja ystävyys. Ne voivat voittaa musertavimmatkin vaikeudet ja luoda uutta toivoa ihmisiin. Vaikka Katriinalla perheineen on usein vaikeaa, hän ja Johan tukevat toisiaan aina. Erimielisyyksillä ei ole mitään väliä silloin, kun on taisteltava jonkin asian puolesta. Ystävät ovat sitä varten, että he eivät tue vain hädän hetkellä vaan aina muulloinkin.
Kirja on myös serenadi suomalaiselle sisulle. Sitkeys ja periksiantamattomuus palkitaan lopulta, vaikkei aluksi siltä näyttäisikään. Katriina joutuu usein tekemään työtä naurettavan pienellä palkalla mutta onnistuu silti elättämään perheensä ja saa ansaittua itselleen kunnioitusta, jota moni torppari ei saa osakseen.
Pidin Katriinasta kovasti. Se on erilainen kuin aiemmin lukemani historialliset kirjat, koska se kertoo köyhien ihmisten elämästä eikä esimerkiksi rikkaasta hovielämästä tai sodasta. Kirjan henkilöihin kiintyy syvästi ja heidän tunteisiinsa samaistuu. Kirja herättää paljon tunteita – sitä saa lukea kyyneleet silmissä yhä uudelleen. Kirjassa on myös paljon hienoa, elävää kuvausta, ajoittain tosin juonen etenemisen kustannuksella. Hyvää kirjassa on myös Katriinan ihailtava tahdonvoima ja elämänmyönteisyys, josta sopisi ottaa oppia. Totuudenmukaisuuden ja realismin ansiosta juonta on helppo seurata.
Risuja kirjalle voisi antaa juonen hitaasta etenemisestä ja paikoin liiankin yksityiskohtaisesta kuvauksesta. Minua kirjan pituus ei haitannut, mutta monelle se olisi voinut olla iso kynnys aloittaa kirjan lukeminen. Aikaa ja paikkaa, josta ei tiedä lähes mitään, oli vaikea ymmärtää. Ongelma olisi varmaan korjaantunut, jos olisi ollut enemmän aikaa ja voimia perehtyä aikakauteen. Suosittelisin kirjaa kaikille historian ystäville sekä niille, jotka haluavat lukea ajatuksia herättävän teoksen.
Lilli Pihlajamäki 9A
